Tempputurpakooste

sari_fine02
Soma hörökorva. Kuva: Ari K.

Noniin. Tässä välissä olen ehtinyt temppuilla tamman kanssa jo kolme kertaa sillä tuloksella, että tamma näyttää vihdoin ehdollistuneen naksutteluun.

Päätin jättää kosketuskepin toistaiseksi kokonaan pois pelistä, koska tamma selkeästi paineistui siitä sitten loppupeleissä kuitenkin liikaa. Itsepintaisesti jatkoin kuitenkin naksuttelua ja jokaisesta naksusta annoin namin.  Sillä lopputuloksella, että tamma rupesi naksahduksen kuultuaan jo odottamaan sitä herkkupalkkaa. Työvoitto!

Ensin ajattelin josko opettaisi tamman kohdentamaan liikkeensä (koskettamaan turvallaan) mun kättä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että siinä on liian suuri näykkimäänoppimisen vaara ja päätin hylätä ajatuksen liikkeen kohdentamisesta kokonaan, toistaiseksi.

Pari viikkoa sitten pääsin kahtena peräkkäisenä päivänä naksuttelemaan tammalle ja se tuntui olleen hyödyllistä tuon ehdollistumisen suhteen. Eilen olikin sitten viimeisin tempputuokio ja alkuun mietin että mitäköhän siitä oikein tulee.

Tamma oli hyvin säpsyllä päällä ja sai hirveät hepulit kun sitä harjatessani vahingossa “sähkötin” sitä. Tamma toisinsanoen sai staattisia sähköiskuja minun kädestäni/harjasta ja oli niin tormakkana että! Olin eilen myös ensimmäistä kertaa tamman kanssa temppuilemassa ilman apukäsiä, joten siinä oli taas yksi oppimisen paikka allekirjoittaneelle.

Noh, päätin kuitenkin ottaa riskin ja kaivoin naksuttimen esille. Tamma olikin ihan innoissaan! Kaikki säikkymiset ja muut hötkyilyt unohtuivat samantien, kun tamma pääsi kunnolla keskittymään. Oltiin aluksi sisällä tallissa niin, että tamma oli löyhästi kiinni seinässä, toiselta puoleltaan.

sarifine01
Tempputurpa harjautuu ja karvaa lähtee. Huh! Kuva: Ari K.

Päätin aloittaa helposta perustempusta eli kumartamisesta. Siinä hevonen laittaa päänsä syvälle etujalkojen väliin ja “kumartaa”. Tarkoituksena olisi että lopulta tamma kumartaisi pienestä käsimerkistä niin, ettei allekirjoittaneen tarvitse viedä kättään hevosen etujalkojen väliin “houkuttimeksi”. Hienosti päästiin alkuun ja tamma selvästikin on hoksannut naksuttimen tarkoituksen. Joka kerta kun naksautin, laittoi tamma nimittäin jo valmiiksi ylähuulensa ojoon ja odotti herkkupalkkaa. 😀

Sisätemppuilun jälkeen päätin lähteä vielä kokeilemaan miten sama homma sujuu ulkona, ilman ylimääräistä apukäsiparia. Ulkona oli tuulinen ilma, mikä osaltaan esti tamman täydellistä keskittymistä. Tuulinen sää ei kuitenkaan ollut se pääsyy miksi tamma ei ulkona ollessa ollut laisinkaan tempputuulella.

Se nimittäin kyllä yritti ja olisi halunnut kumartaa, mutta päässä ollut naruriimu kasasikin tamman turvan päälle niin paljon painetta, että tamma ei halunnut lähteä kumartelemaan sitä painetta “vastaan”. Hoksasin tämän vasta jälkikäteen, kun vein tamman sisälle. Vaihdoin sille päähän tavallisen riimun ja johan alkoi temppuilukin taas maistua. Tamman silmiin syttyi sellainen “varsamainen” innostuneen tekemisen pilke. 🙂

Eli jatkossa kun/jos olen yksin liikenteessä temppuiluaikeissa, tulen pitämään tamman päässä ihan tavallista riimua. Jos meitä temputtajia on kaksi, on helpompaa sen naruriimunkin kanssa, kun hevoselle voi antaa enemmän liikkumavaraa narun kanssa. Nyt kuitenkin kun käsiä oli vain kaksi kappaletta, oli se narun kanssa venkslaaminen huomattavasti haastavampaa. Siksipä naruriimu jää narikkaan aina jos olen yksin tamman kanssa.

Eli tähän pisteeseen olemme edenneet ja tästä pisteestä onkin sitten hyvä jatkaa kohti tulevia tempputuokioita! Kuvia ei valitettavasti tälläkertaa noita kahta kännykameraräpsyä lukuunottamatta ole, sillä armas luottohovikuvaajani Mila on Savossa koulukurssilla.

Yhteenvetona menneistä tempputuokioista:

  • Temppuilua kannattaa mahdollisuuksien mukaan harrastaa useassa erilaisessa paikassa. Näin hevonen tottuu luontevasti temppuiluun ja naksutteluun eri ympäristöissä.
  • Naruriimu saattaa temppuillessa olla liian “vahva” vehje herkälle hevoselle etenkin, jos temput vaativat hevosen päältä ja kaulalta laajoja liikeratoja/taivutuksia.
  • Liikkeen kohdentamista omaan käteen ei kannata harjoitella ainakaan ensimmäisenä temppuna hevosen kanssa, sillä näykkimäänoppimisvaara on suuri.
  • Muista tarkkailla ja lukea hevosta, se kyllä kertoo sinulle että mitä mieltä on mistäkin asiasta.
Advertisements
This entry was posted in Temppufilosofiaa and tagged , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s