Ensimmäinen temppupäivä, pidempi raportti

sari_fine
Kaikki kuvat © Mila J.

Noniin. Olimme siis Finen toisen vuokraajan Milan kanssa tänään tallilla, hänen suostuessa minun aputemputtajakseni ja tapahtumien kuvaajaksi. Olin nimittäin etukäteen hieman huolissaan siitä, miten käteni tulisivat riittämään kaikkeen siihen mitä temppuillessa tarvitaan. Kaksi kättä kun ei meinaa kissojenkaan kanssa riittää.

Onneksi Mila siis tarjoutui tulemaan mukaan ja lähtöasetelma muuttuikin kertaheitolla astetta helpommaksi. Ylimääräinen käsipari helpottaa kummasti esim. pitämällä hevosen riimunnarusta kiinni. Allekirjoittaneen kädet kun olivat täynnä kosketuskeppejä, naksuttimia ja leipää.

Oli nimittäin odotettavissa ja ennustettavissa että Fine saattaa hieman säpsyä näin ensalkuun. Siksi onkin ainakin tässä vaiheessa tärkeää että hevosesta saa pidettyä kunnolla kiinni. Etenkään kun/jos ollaan kentällä muiden ratsukoiden seassa, ei ole kovinkaan suotavaa päästää hevosta karkuun ja villitsemään muitakin hevosia mukaansa.

sari_fine02
Fine ei ollut alkuun ihan varma että onko tää hyvä juttu vai ei…

Olin itse varautunut siihen että tamma suhtautuisi epäilevästi kosketuskeppiin, mutta sille kosketuskeppiä suurempi kynnyskysymys olikin naksutin ja siitä lähtevä ääni. Emme oikein aluksi päässeet jyvälle siitä että yhdistääkö tamma säikähdyksensä kosketuskeppiin vai ei (se kun alkuun säpsyili koskettaessaan kosketuskeppiä). Niinpä päätimmekin Milan kanssa kokeilla ihan vaan ehdollistaa tammaa pelkälle naksuttelulle.

Toisinsanoen annettiin siis hevoselle leipää kädestä ja aina kun se otti leivän niin naksautus. Kaikesta oppikirjamaisuudestaan huolimatta tämä ei kuitenkaan sitten osoittautunut kovinkaan toimivaksi tavaksi juuri tämän tamman kohdalla. Huomattavissa kun oli että sille oli jäämässä tuo hätkähtelyn tapa päälle ihan puhtaana tapana, ilman että siihen enää loppuvaiheessa liittyi mitään varsinaista tunneperäistä säikähtämistä.

Olen tammalla ratsastaessani huomannut että jos se kyttää tai on pelkäävinään jotain, se rauhoittuu kummasti kun sille keksii jotain muuta tekemistä. Niinpä otettiin taas kosketuskeppi takaisin kuvioihin ja kun tammalla oli täten muutakin tekemistä (koskettaa turvalla palloa) kuin säpsyä pelkkää naksua, alkoi tilanne rentoutua ja homma sujua. Tamma valitsi siis itse kepin mukaan touhuihin heti alusta asti ja mitä muuta me siinä sitten tekemään kuin ottamaan se keppi suosiolla mukaan.

Välillä pidettiin pieniä taukoja ja käveltiin hetki ja sitten taas otettiin pari uutta toistoa. Itseltä vaatii jonkin verran keskittymistä lukea hevosta ja ennakoida milloin se saa kulloinkin tarpeekseen. Pyrin aina lopettamaan tempputuokiot mielummin hetkeä liian aikaisin kuin liian myöhään.

Väkisin jurnuttaminen siihen pisteeseen että kaikki osapuolet ovat väsyneitä kun on omiaan tappamaan kaiken innon ja motivaation koko touhusta. Tässä tuli nyt alkuun sitäpaitsi niin paljon uutta asiaa niin hevoselle kuin ihmisellekin, että parempi oli pitää senkin puolesta tempputuokio lyhyehkönä. Uuden asian opetteleminen kun kuormittaa aina enemmän kuin vanhojen tuttujen juttujen tekeminen.

sari_fine03
…mutta lopulta uteliaisuus voitti!

Herkkyydestään huolimatta Fine on onneksi myös äärimmäisen utelias. Se lieneekin tässä alkuvaiheessa se ratkaiseva luonteenpiirre siinä, että tamma vähitellen tottuu naksuttimen ääneen.

Jo tässä tämänpäiväisessä, ensimmäisessä ja lyhyessä tuokiossa oli selkeästi jo kehitystä havaittavissa. Hevosen säpsyilyistä jäi se varsinainen säikähtäminen pois ja lopulta se oli vain liike, “tapa”. Välillä tamma unohti jopa “säikähtääkin” ja silloin se sai ekstrakehut. 🙂

Ensisijaisesti pyrin nyt totuttamaan ja ehdollistamaan tamman tuolle naksuttimelle ja kosketuskepille. Silloin sille on mahdollista opettaa sellaisia temppuja jotka eivät vahingossakaan ole vaarallisia esimerkiksi kengitys- tai muissa hoitotilanteissa.

Kun hevonen yhdistää tietyt temput naksuttimeen ja kosketuskeppiin, ei ole vaaraa että joku ihminen tietämättään ja vahingossa antaisi mitään ääni- tai käsimerkkejä jotka hevonen voisi tulkita temppupyynnöiksi väärissä tilanteissa.

Yksi syy jonka takia myös haluaisin Finen kanssa temppuilla on se, että toivon ja haluan sen tekevän hieman töitä saamiensa makupalojen eteen. Tämä ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, ettei tamma rupeaisi kerjäämään ja näykkimään ihmisiä makupalojen toivossa.

sari_fine04
Pieni epäluuloisuus uusia asioita kohtaan on hevoseläimelle ihan tervettä…

sari_fine05
…vai mitä?

Tämänpäiväinen tempputuokio auttoi minua jo askeleen eteenpäin Finesselle sopivimpien temppukeinojen suhteen. Se tarvitsee paljon rohkeutta ja kannustusta, mutta myös hyväntahtoista naurua hölmöjä “säikkyilyjään” kohtaan. Se tarvitsee aikaa tottuakseen uusiin asioihin, mutta se tarvitsee myös määrätietoisuutta ja vahvan ihmisen näyttämään sille tietä.

Hevonen tulee toivonmukaan oppimaan uusia asioita ja niin tulen minäkin, vähintään yhtä paljon kuin hevonenkin. En siis todellakaan läheskään aina tiedä ennakkoon että mitä oikein olen tekemässä, mutta sen takiahan tätä temppuilua tehdään, ottaakseni selvää!

Nyt vaan paljon toistoja ja mahdollisimman usein, että ehdollistuminen ja rutiini pääsee syntymään. Kunhan ehdollistuminen on tapahtunut niin nämä perusasiat ovat sen jälkeen kyllä kuin pyörällä ajo, ne eivät ihan hevillä unohdu.

Innosta puhkuen (ja tamma välillä vähän muistakin syistä puhkuen 😀 ) olen täten aloittanut kokeellisen “urani” hevostemputtajana. Ja innosta puhkuen katson tulevaan ja odotan innolla uusia yhteisiä tempputuokioita tamman kanssa ja toki myös mahdollista (ja toivottavaa) edistymistä.

Finessen omistajalle haluan lausua suurkiitokset siitä, että hän on antanut luvan hevosensa käyttöön tällaisissa “eläinkokeissa”. Uskon että naksuttelu ja kosketuskeppi tekee ihan hyvää tammalle muutenkin, noin niinkuin uusille ja omituisille asioille siedättymisen muodossa. Kaikki muu mahdollinen edistyminen onkin sitten bonusta.

Ensimmäinen tempputuokio jätti hyvän mielen ja odottelenkin täällä hyvin mielin seuraavaa tempputuokiota. 🙂

sari_fine06
Ja lopulta epäluuloisinkin arkajalka huomaa, että temppuiluhan onkin ihan kivaa.

Advertisements
This entry was posted in Targeting, Temppufilosofiaa and tagged , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s